Arvoisa ministeri Kari Rajamäki
Me Juankosken Akonpohjan ja Kylmäpohjan alueen ranta-asukkaat ja vesistön virkistyskäyttäjät olemme syvästi huolissamme Akonveden tilasta. Akonpohja on maisemiltaan parhainta suomalaismaisemaa, lehtimetsät, avoimet pellot ja järvi vuorottelevat. Tähän ihanuuteen on vuosien mittaan tullut kuitenkin iso särö. Ranta-asukkaat ja järvialueen virkistyskäyttäjät ovat huomanneet, miten järven tila menee koko ajan huonompaan suuntaan. Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten ihmiset joivat järven vettä. Tänä päivänä läheskään kaikki eivät käytä vettä edes rantasaunojensa pesuvetenä. Uiminenkin vähenee kesä kesältä.
Alueen virkistyskalastajat sanovat, että muutaman viime vuoden aikana verkkojen ja katiskojen limoittuminen on lisääntynyt niin paljon, että etenkään kesäaikaan pyytöjä ei viitsi pitää järvessä ollenkaan. Muutamat Akonvedessä kuntotuintia harrastavat tietävät kertoa, että kaksikymmentä vuotta sitten heinäkuun lopulla oli satunnaisesti ns. limalevää järvessä, eikä edes kaikkina kesinä. Tilanne huononi 1998-2000, mutta dramaattisin muutos tapahtui 2-3 vuotta sitten, jolloin vesi alkoi mennä väriltään ruskeaksi. Jo viiden minuutin uinti limoittaa ihon niin, että se on pesemällä pestävä pois. Limoittumisen lisäksi uimari joutuu pesemään itsensä ihon pinnalle tulevan humuskerroksen takia.
Maatalous, uitto, suo-ojat? Tuskin mikään noista yksinään, mutta yhdessä ne lienevät saattaneet järvialueemme siihen tilaan missä se nyt on.
Maataloutta alueella on harjoitettu aina. Pellot kallistuvat kohti järveä ja vuosikymmenten aikana ravinteita on päätynyt vesistöön. Omaa tarinaansa siitä kertoo kaiken aikaa lisääntyvä vesikasvillisuus. Tänä päivänä iso osa Akonpohjan pohjan pelloista on metsitetty, ja jäljellä oleva maatalous tuntuisi olevan EU-aikaan niin tarkkaan säädeltyä, ettei sieltä tuleva kuormitus ole lisääntymään vaan mieluummin vähentymään päin.
Yksi merkittävä kuormittaja on uitto. Akonpohjasta on uitettu puuta vuosikymmeniä. Vuonna 1987 Akonpohjan jäällelasku- ja pudotuspaikkaa laajennettiin. Uitto keskittyi koko Koillis-Savossa juuri Akonpohjan kapeaan lahteen.
Itä-Suomen vesioikeuden päätöksessä vuodelta 1987 sanotaan, että lahden vesitilannetta on tarkkailtava vuosittain, sillä Akonpohjan toimipaikan kautta uittoon toimitettavat puumäärät ovat lahden puhdistuskykyyn nähden suuret ja sen takia on tarpeen vesilain 2 luvun 23 §:n nojalla määrätä tarkkailuvelvoite. Tuolloin puhuttiin kuitenkin nykyisiä määriä selvästi pienemmistä uittomääristä.
Ohessa Akonpohjan puumäärät v. 1996 - 2005 toteutuneet ja 2006 ennakkomäärä:
1996 57.776
1997 49.326
1998 42.451
1999 36.407
2000 42.126
2001 41.235
2002 54.664
2003 30.252
2004 34.322
2005 34.835 m3
2006 64.000 m3 ennakkomäärä
On itsestään selvää, että parhaassa tapauksessa jo lähes vuoden välivarastossa olleen puun kuori irtoaa viimeistään veteen pudotettaessa. Kukaan ei pysty sanomaan, miten paljon tuota kuorijätettä on järven pohjassa, mutta ainakin pinnassa kelluvat lautat ovat isoja. Tiettävästi järven pohjaa ei ole ruopattu tai edes puhdistettu sitten vuoden 1987.
Vesioikeuden parikymmentä vuotta sitten vahvistama uittosääntö on ympäripyöreää tekstiä. Alueen asukkaiden kovasta vastustuksesta huolimatta pudotuspaikka jäi kapeaan lahteen, johon sitä ei varmasti sijoitettaisi nykytietämyksellä. Mutta lupa uittoon on annettu pysyvästi, ja ilmeisesti sitä ei voida koskaan nostaa uuteen tarkasteluun. Ei vaikka elämme EU-Suomessa ja käsityksemme ympäristömme tilasta on muuttunut paljon.
Uiton vaikutusta vesistön tilaan on vaikea määritellä, eikä viranomaisilla tunnu olevan siihen suurempia haluja. Pelkät syvänteistä otetut näytteet eivät voi antaa kuvaa järven tilasta. Tämä koko hankehan on lähtenyt ranta-asukkaiden silmämääräisistä havainnoista ei vesinäytteiden todentamista tuloksista.
Kolmas riskitekijä vesialueella on Akonpohjaan ja Kylmäpohjaan laskevat purot. Näistä Akonpohjaan tuleva niin sanottu Helvetinhaudan puro tulee nimensä mukaisesti syvän hautavajoaman kautta tuoden mukanaan paljon humusta. Venerantojen ruoppaaminen lahden pohjassa ei kannata, sillä muutaman vuoden päästä ne ovat täyttyneet humuksesta. Tuon puron humusmäärien vähentämiseksi ei ole varmaan olemassa muuta keinoa kuin erillisen altaan tekeminen puron suulle, johon humus jäisi.
Huoli Akonveden tilasta on alueen asukkaille ja virkistyskäyttäjille yhteinen. Keväällä asiasta ensimmäisen kerran kirjoittanut ja sen esille nostanut espoolainen Ulla Lahdes on alueen kesämökkiläinen. Hän on kerännyt myös nettiadressia, jossa on tällä hetkellä 116 nimeä. Ulla Lahdes pitää myös nettiblogia osoitteessa http//akonvesi.vuodatus.net.
Me alueen asukkaat ja vesistön virkistyskäyttäjät vetoamme Teihin, että pyrkisitte vaikuttamaan asiamme eteenpäin viemisessä. Uskomme, että paras tapa tietää mitä Akonvedellä tapahtuu on tehdä jonkinlaista laajempaa ekologista kartoitusta. Lahtien, rantojen ja ojansuiden tilannehan on ihan toinen kuin syvänteiden, vaikka syvänteiden tilanne osaltaan indikoi järven tilaa, mutta koko totuutta se tuskin kertoo. Tähän työhön tarvitsemme eri viranomaisia mukaan. Mutta myös niitä tahoja, jotka kuormittavat lahteamme. Toivomme, että muun muassa uitto otetaan uuteen, kriittisempään tarkasteluun.
Juankoskella 13.8.2006
Kyläyhteisömme puolesta
Pekka Forsman Pirjo Mononen
