Koillis-Savon päätoimittaja Pirjo Mononen oli vastannut heti eilen ja suhtautui varsin myönteisesti hankkeeseen. Hienoa. Hänen mukaansa tukin uitto voisi olla syynä järven heikentyneeseen kuntoon, sillä se on kuulemma lisääntynyt aivan valtavasti. Mielenkiintoista. Mistähän saisin selville tilastoja tukkien uittomääristä Akonpohjassa?

Monosen opastamana soitin myöhemmin Järvi-Suomen Uittoyhdistykseen Ilkka Purhoselle, joka lupasi lähettää minulle 5 - 10 vuoden tilastotiedot tukinuitosta Akonpohjassa. Hän kertoi myös, että he tekevät yhteistyötä Pohjois-Savon ympäristöpiirin kanssa, joka tekee vedenlaadun seurantaa joka kolmas vuosi. Hmm. Minä olen saanut ympäristöpiiristä vain vuosien 1981 ja 2005 tutkimustulokset. Kysyinkin Purhoselta vielä sähköpostiviestissäni, keiden kanssa he ovat tehneet yhteistyötä ympäristöpiirissä. Toivottavasti Purhonen muistaa vastata.

Illalla keskustelin aiheesta anoppini Eila Lahdeksen kanssa. Hän on meribiologi Merentutkimuslaitoksella, joten hänellä on vankka asiantuntemus. Hän taivutteli minulle rautalangasta järven ekosysteemin perusteita. Näytin hänelle ympäristökeskuksesta saamiani tutkimustuloksia. Hän pyysi huomioimaan näytteen oton ajankohdan, joka on molemmissa näytteissä syksykesä (3.9.1981 ja 23.8.2005). Hänen mukaansa tilanne saadaan parhaiten selville, kun näyte otetaan talvella tai aikaisin keväällä ennen mikrolevien kevätkukintaa. Mikrolevät alkavat kasvaa keväällä, ja ne käyttävät epäorgaanisia ravinteita (nitraatti NO3, nitriitti NO2, ammonium NH4, fosfaatti PO4). Kun ravinteet on käytetty loppuun, syntyy ns. kesäminimi, sillä levät kuolevat ja vajoavat järvenpohjaan vieden mukanaan orgaanisiksi muuttuneet ravinteet. Jos kevätkukinnan jälkeen veteen jää vielä ravinteita, niin kesällä esiintyvät levät voivat muodostaa voimakkaita kukintoja, jotka vesilläliikkujatkin voivat huomata. Nämä kukinnat haittaavat myös rantojen virkistyskäyttöä.

Ilkka Purhonen oli vastannut minulle sähköpostitse: